Uutislistaukseen

Marjaliisa ja Raija.jpg

Marja-Liisa Malmin lähtöjuhla oli lämminhenkinen ja täynnä kiitollisuutta

16.12.2020 13.37

Sunnuntaina Parikkalan kirkossa vietettiin kirkkoherra, rovasti Marja-Liisa Malmin lähtöjumalanpalvelusta ja –juhlaa. Lähtöjuhlan juonsi kirkkovaltuuston puheenjohtaja Pirjo Valkeapää. Musiikkiesityksiä kuultiin Aivinat kvartetilta, Maria Malmilta sekä Timo Dahlbackalta. Puheenvuorot käyttivät Etelä-Karjalan rovastikunnan puolesta Imatran kirkkoherra Arto Marttinen, kunnasta Parikkalan kunnanjohtaja Vesa Huuskonen, työntekijöiden puolesta seurakuntapastori Timo Dahlbacka ja luottamushenkilöistä kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Timo Neuvonen.

Yhteistyökumppanit kiittelivät Marja-Liisaa yhteistyöstä. Kunnanjohtaja Vesa Huuskonen totesi, että koronavuosi on entisestään korostanut yhteistyön tiiviyden tarvetta. Yhdessä on mahdollista tehdä monipuolisempaa työtä kuntalaisten eteen vauvasta vaariin. Huuskonen kertoi Marja-Liisan perehtyneen huolella kaikkeen mitä on tehnyt. Jälkeen jää hyvä seurakunta.

Kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Timo Neuvonen kertoi Marja-Liisan olleen Parikkalan ensimmäinen naispuolinen kirkkoherra. Neuvosen mukaan Marja-Liisa on tarttunut haasteisiin toimeliaasti ja rikastuttanut jumalanpalveluselämää puhtaalla opetuksella sekä kauniilla lauluäänellään.

Parikkala yllätti monessa asiassa

Eläkkeelle jääminen herättää Marja-Liisassa sekä haikeutta että kiitollisuutta. Hän toteaa, että on ollut ilo elää yhtä matkaa nämä vuodet. Lähes neljänkymmenen vuoden ura kirkon palveluksessa on ollut moninainen ja värikäs, eikä ole tunnetta, että jotain olisi jäänyt tekemättä. Oltuaan 23 vuotta Itä-Vantaalla saman seurakunnan palveluksessa, Marja-Liisalla oli rohkeutta vielä loppuvuosiksi hypätä isoon muutokseen ja hakea Parikkalan kirkkoherraksi. Kasteet muuttuivat hautajaisiin, ruuhkat hiljaisiin kyläteihin. Parikkala yllätti seurakuntamyönteisyydellään, vahvalla virrenveisuullaan ja suurella lähetysrakkaudellaan. Nämä kuusi vuotta hän kokee ainutlaatuiseksi ja arvokkaaksi ajaksi. Työtä on ollut helppo tehdä iloiten, ja luottaen, että Jumala kutsuu ja asettaa palaset paikoilleen, antaa voiman työhön.

Myös lähtösaarnassaan Marja-Liisa puhui kutsumuksesta Johannes Kastajan elämän kautta. Kastaja tiesi, kuka oli ja mikä oli hänen tehtävänsä. Huomio ei ollut hänessä itsessään, vaan hän kertoi olevansa ääni autiomaassa, joka huutaa: Tehkää Herralle tie! Samaa ajatusmallia Malmi peilasi myös kirkon työntekijöihin. Tarkoitus ei ole korottaa itseään tai olla pidetty, vaan tasoittaa Herralle tietä.

Marja-Liisa Malmi on koettu helposti lähestyttävänä, lämpimänä ja sydämellisenä kirkkoherrana. Timo Dahlbacka kokee esimiehellään olleen aikaa nuoren papin ohjaamiseen. Työyhteisön ruorissa olevalla on Dahlbackan mielestä iso rooli, ja hänen asenteensa ja ajatuksensa säteilevät koko seurakuntaan. Marja-Liisa on isolla työpanoksella luonut turvalliset raamit Taivaan Isän työhön.

Seitsemän hyvää syytä lähteä

Jatkossakin Marja-Liisa lupaa liikkua Parikkalan seudulla, ja kenties ensi kesänä saadaan vielä juhlia lähes tyhjän kirkon sijaan isommalla joukolla yhteisiä vuosia. Nyt hänellä kuitenkin on seitsemän hyvää syytä muuttaa takaisin Helsinkiin. Näistä syistä, lapsenlapsista, nuorin on vasta tänä syksynä syntynyt vauva. Helsingissä odottavat perhe ja koti. Parikkalasta Marja-Liisa jää kuitenkin kaipaamaan ihmisiä, luontoa, kiireettömämpää elämäntahtia ja kodin ikkunoista näkynyttä upeaa järvimaisemaa. Ehkä nyt on kuitenkin aika keskittyä työn sijaan muihin asioihin: lapsenlapsiin, kunnosta ja terveydestä huolehtimiseen, kirjoihin, lauluihin, matkusteluun. Eräs Marja-Liisan haaveista on pandemian rauhoituttua matkustaa Italiaan, sekä opetella myös kieltä.

Kirkkoherran tehtävät Marja-Liisa Malmi jättää luottavaisena nuoremman osaaviin käsiin. Arto Marttinen kuvasi puheessaan kirkkoherran tointa ristinkantamiseksi. Kirkkoherra kantaa koko seurakunnan huolia, murheita ja ilojakin. Nyt on aika luovuttaa risti seuraaville hartioille. Onneksi myös seurakunnan paimen saa olla seurakuntalaisten rukousten kannettavana. Marttisen sanoin rukous ei pääty välimatkoihin, vaan kantaa Parikkalan ja Helsingin välilläkin.

(Jaana Tahkokallio)

Kuvassa Marja-Liisa Malmi luovuttaa viimeisenä työpäivänään puhelimen ja avaimet seuraajalleen Raija Henttoselle.